Rima pilvien tasolla – Vuorenvalloitus 2019

Suunnitelmilla on taipumusta muuttua, ja siksi en yleensä ole niistä ennen lentolippujen sähköpostiin kilahtamista kovin paljon huudellut. On tylsää ensin tohottaa suunnitelmasta ja sitten perua se. Mutta Elbrus-revanssin lykkäytyminen ensi vuoteen laittoi suunnitelmat uusiksi monellakin tavalla. Samalla se kuitenkin muistutti siitä, että vuorelle pääsy on varmaa vasta, kun rinteen tuntee kengänpohjien alla. Joten mitäpä suunnitelmia panttaamaan…

Alpeilta paluun jälkeen olen viime kuukaudet puskenut töitä hartiavoimin. Nautin työstäni ja se on täynnä jännittäviä haasteita – omanlaisiaan vuoria. Kestikin hetken ennenkuin huomasin kaipaavani rinteille kuin heikkopäinen. Kesän kääntyessä loppua kohden, alkoivat tutut harmaanutuiset silhuetit taas hiipiä unieni taustoiksi. Työkiireen keskellä silmät nauliutuivat tuijottamaan tyhjyyteen, ja korvissa soi jään narske lumirautojen alla…matka vuorille alkaa aina samalla tavalla.

Matkalla Monte Rosalle, ensi vuoden tavoitteemme “naapurivuorelle”, vuonna 2015
kuva: M. Laukkanen

Hetken kuluttua Heikki ja minä löysimme itsemme tuijottamasta kiipeilijöiden YouTube-videoita. Ensin pohdimme Himalajaa ja Kilimanjaroa, jonne toivomme pääsevämme pian uudelleen. Mutta jostain syystä keskustelumme jatkuvasti palasi pyörimään yhden vuoren ympärille.
Olimme puhuneet siitä jo aiemmin, mutta olin itse poistanut vaihtoehdon pöydältä, koska en uskonut meidän olevan siihen valmiita. Edelleen toistin samaa näkemystä ja arvelin, ettei aika ollut vielä kypsä. Mutta Heikki oli itsepintainen ja muistutti Gran Paradiso / Mont Blanc -reissumme toisen oppaan, Fabrizion, kanssa vuoristomajalla käydystä keskustelusta. Ja olinhan jo ensimmäisellä vuorikiipeilyreissullani vuonna 2015 tuijottanut tätä kaunotarta unelmoiden ja tentannut opastani Petteä siitä, mitä tuo vuori vaatisi. Nyt houkutus yrittää kasvoi päivä päivältä. Ennenkään en ole valinnut helppoja tavoitteita! Niinpä päädyimme lähettämään Fabriziolle sähköpostin, joka meni näin:

Hi Fabrizio!Thanks once again for our great trip to M.Blanc and Gran Paradiso! We were now supposed to be climbing Elbrus, but we unfortunately had to work and due to that, had to move Elbrus to next year. Now we are stuck on flat land and are planning our next years’ trip and we would be interested in the Matterhorn.  Based on what you saw with us on M.Blanc, do you think we are ready for it? 

Melkein kaksi viikkoa saimme kieriskellä jännityksessä vastausta odotellessamme. Sitten se tuli. Fabrizio totesi, että hänen näkemänsä perusteella olemme hyvässä kunnossa, toimimme varmasti rinteellä ja jäärautojen käyttökin sujuu hyvin.

– MUTTA, Matterhorn on hyvin, hyvin erilainen maastoltaan kuin Mont Blanc. Jos Mont Blancilla on paljon pitkää vaellusta ja vähän kiipeilyä kivikossa ja jäällä, Matterhorn on täysin päinvastainen, Fabrizio painotti viestissään.

Riemuksemme Fabrizio totesi, että hän uskoo meidän pärjäävän Matterhornilla. Hän kuitenkin ehdotti seinäkiipeilyn lisäämistä osaksi valmistautumisen harjoitusohjelmaa. Hän myös suositteli samantyyppisen maaston kiipeämisen harjoittelua hiukan matalammalla ennen Matterhornia.

Muutamaa sähköpostia myöhemmin alustava suunnitelma alkoi hahmottua:

Monte Cristallo
lähde: Internetin yleiset lähteet

Tarvitsemme siis kovaa kuntoa, seinäkiipeilyharjoitusta sekä kokemusta vastaavasta maastosta.

Treeniohjelman päivitys oli muutenkin ajankohtainen ja nyt painotusta tulisi hiukan muuttaa. Seinäkiipeily on muutenkin ollut to-do-listalla jo pitkään. Olen aiemmin käynyt varmistuskurssin ja hiukan kiivennyt kaverini Sakun opastuksella, mutta se on parin viime vuoden aikana jäänyt. Kertaamaan vaan ja siitä tekniikkakurssille – kevään ohjelmassa siis runsaasti ruhjeita!

Jo pari vuotta sitten haaveilin Dolomiiteilla kiipeämisestä. Tre Cime di Lavarado on Dolomiiteilla sijaitseva vuoriryhmä, jonka korkein huippu on Cima Grande (2999 m). Tämänhetkisen suunnitelman mukaan ensi kesäkuussa kiipeämme Cima Grandelle Fabrizion kanssa. Toinen kohteemme on niinikään upea Dolomiittien vuori: Monte Cristallo (3221 m). Tuolla reissulla Fabrizio näkee kuntomme ja kykymme sekä voi antaa ohjeita jatkotreeniin. Reissun jälkeen meillä on vielä kolmisen kuukautta aikaa treenata Fabrizion ohjeiden mukaisesti.

Tauolla Elbrusin eteläisellä rinteellä 2017

Elokuun lopussa edessä on paluu Elbrusille (5642 m), tällä kertaa pohjoista reittiä kiiveten. Venäjältä matkustamme suoraan Italiaan Cerviniaan, josta alkaa seikkailu kohti Alppien kruunun Matterhornin 4478 metrissä sijaitsevaa huippua.

Cima Grande
lähde: Internetin yleiset lähteet

Aikaa valmistautua on kohtuullisen hyvin. Dolomiittien reissu tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa hyvin alkanutta yhteistyötä oppaamme kanssa – ja antaa hänelle tilaisuuden sparrata valmistautumistamme. Yhdistelmäreissu Elbrus-Matterhorn on todellinen unelmien seikkailu ja tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää Elbrusin akklimatisaatiota Matterhornilla.

Matterhorn on vaativa kohde monessakin mielessä; teknisempi kuin yksikään aiemmista vuoristamme ja olosuhteiltaan herkempi. Suunnitelma-aihiomme on siis kunnianhimoinen ja vaatii kovaa treeniä. Mutta me molemmat, Heikki ja minä, olemme sen luonteisia, että tiukat haasteet ruokkivat motivaatiotamme.

Olen vielä itsekin suunnitelmastamme hiukan häkeltynyt, ja vain ajatellessanikin asiaa, sydän ottaa pari ylimääräistä iskua. En voi uskoa, että ensi syksynä seison Matterhornin juurella, nostan kasvoni kohti pilviin lähes aina kietoutunutta huippupyramidia ja lähetän hiljaisen toiveen vuorelle, jotta se kohtelisi meitä lempeästi.

Matka alkakoon!

p.s. Tiesitkö, että Toblerone-suklaan muodon inspiraationa on ollut Matterhornin huippupyramidi?

Matterhorn – upeana ja hiukan pelottavana
kuvalähde: internetin yleiset lähteet

Previous

Kipu kehittää?

Next

Sairauslomalta Salmisaaren Matterhornille

4 Comments

  1. Anonyymi

    Vautsi! Nyt on teillä huikea suunnitelma ja Matterhorn kalskahtaa korvaan aina kunnioitusta herättävänä, onhan se viimeinen 4-tonninen, joka Alpeilla onnistuttiin valloittamaan ja varmasti yksi maailman kuuluisimmista (ja tilastollisesti vaarallisimmista!) vuorista. Pakko sanoa muutama kannustava sana, sen verran painavasta, mutta uskon, että teillä saavutettavissa olevasta kohteesta on kyse, jos vaan perusasiat natsaa kohdilleen.:)
    Kiipesin Matterhornin kuvassasi näkyvää keskiharjannetta (Hörnligrat) Sveitsin puolelta 2015 (Pette Halmeen "valmistamana" paikallisen oppaan kanssa) ja kokemus oli huikea eikä jätä edelleenkään rauhaan, vaikka jo kymmeniä eri näköisiä vuoria olen kolunnut. Ymmärsin, että te olette nyt menossa vastakkaiselta Italian (Cervinia) puolelta Liongratia pitkin. Vähän erilainen nousujaotus (huiputus lähtee 3800 mstä Carrel-huteltä, kun Hörnlin nousu alkaa 3200 metristä Hörlnihuteltä) kuin Hörnligratilla, mutta samat perusasiat lienevät tärkeitä, kuten:
    1. Kunto huipussaan ja kokemusta isoista vuorista (teillä löytyy kumpaakin!)
    2. Kunnon akklimaatio oltava päällä (jos Elbrusilta tulette, niin näin on!)
    2. Kuten jo tunnistitte: Poikeaa täysin Elbrus/Mont Blanc/Doufour/Gran Paradiso jne. lumi-/jäätikkönousuista ja on käytännössä kokoajan "4-raaja" nousua- ja kiipeilyä ylävuorikengillä, haastavimmillaan mikstalla kiipeämistä kramppoonit jalassa – 1+1 köysistössä (oppaalla vain yksi asiakas)
    3. Seinäkiipeilyharjoittelu valmistautumisena talvella on paikallaan (itse kävin Helsingin Ruoholahdessa kiipeämässä "itse varmentavia" seiniä)
    4. Gima Grande (Drei Zinnen) ja Monte Cristallo ovat hyviä kiipeilypainotteisia (UIAA II…III) valmistautumisvuoria (itse kävin mm. Grossglocknerin Stuedlgratin)
    5. Alastulossa on paljon köysilaskeutumista (opas laskee) selkä "tyhjää" vasten, ja se vaatii päätä ja siksi esim. tuo Gima Grande on hyvä, jossa ymmärtääkseni kohtuu paljon rapellointia alastullessa.
    6. Vuorella on usein paljon muita ja se on erittäin suorituspainotteinen – addrenaliini virtaa sekä ylösmenossa- että alastullessa (kestää yhtä kauan kuin ylösmeno!) ja keskittyminen oltava päällä alastulon loppuun saakka.
    7. Vuori on vaarallinen, koska nopeaa poistumistietä ei ole – olosuhteet oltava suotuisat ja oppaan on syytä olla kokenut Matterhorn-opas eli kannattaa kysyä, montako kertaa opas on tuon reitin tehnyt – yksi tai kaksi kertaa ei riitä!

    Hyvää valmistautumista ja onnea matkaan!
    Ilkka

  2. Mahtavaa, suuri kiitos neuvoista ja kannustuksesta Ilkka!
    Voin vain kuvitella tunnetta, jota kuvailet. Vaikka jokainen vuori on uskomaton kokemus, on Matterhorn myös minulle "yksi suurista". Olen haaveillut sen rinteellä kiipeämisestä siitä lähtien, kun sen ensi kertaa näin. Ehkäpä se on yksi niitä vuoria, jotka vievät osan sydäntä lähtemättömästi.

    Tulemme tekemään kovasti töitä, jotta olemme tähän koetukseen valmiina. Tulen myös hyödyntämään antamasi opastuksen. Kiitos siis vielä uudelleen, että olet mukana ja jaat kokemuksiasi. Jokainen tiedon jyvänen otetaan ilolla vastaan!

  3. Anonyymi

    Ihanaa, kun on tommosii omast kokemuksest kertojii, niist on varmaa valtavast apuu. Hui, sanon miä , näyttää kyl aika hurjalt toi Matterhorni, mut jään seuraamaa teiän valmistautumist ja tietyst ite suoritust. Oma suoritukseni taas ohi ja polttelee jo jalan alla, taas on mentävä, tiiät tunteen! Ihanaa syksyy! T. Leena

  4. Moi Leena, miten sun juoksu meni? Oletko tyytyväinen?
    Todellakin tiedän tunteen: vuorten takana on aina uusia vuoria. Uusia suunnitelmia tekemään vaan!
    Matterhorn on todella suuri haaste mutta kun on tällainen mahtava taustajoukko, sellaiseenkin arvaa tarttua. Matka jatkuu siis
    Ihanaa syksyä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén

Discover more from Vuorenvalloitus

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading