Tulivuoren mystinen kuumeuhka

Tiesitkö, että Elbrus on sammunut tulivuori? Tai nukkuva. En ole ihan varma, kumpi termi on tässä kohtaa oikea. Mutta joka tapauksessa Elbrus on edellisen kerran purkautunut noin 50 vuotta jKr. Vaikka nyt kraateri on täyttynyt lumella ja jäällä, muistuttaa Elbrusin muoto vuoren tulisesta menneisyydestä. Tämä saa mielikuvitukseni laukkaamaan, sillä minulle tulivuorissa on jotain maagista.

Seven Summits -huippuihin lukeutuva Elbrus on mielenkiintoinen kiipeilykohde. Vuorelle kiivetään pääasiallisesti eteläistä reittiä pitkin jäätikön poikki. Reitti ole kiipeilyteknisesti vaikea, mutta pitkä se on. Lisäksi matka 5642 vertikaalimetriin on sellainen nousu, että sillä alkaa olla jo merkittäviä fyysisiä vaikutuksia. Itseasiassa kaikissa lukemissani kuvauksissa mainittiin, että vuoristotaudin oireet ovat tavallisia, ja akklimatisoitumiseen kehoitetaan panostamaan kunnolla.

Köysistö on tarpeen myös railottomissa kohdissa. Kuva Monte Rosalta 2015
(kuva: M. Laukkanen)

Vaikka Elbrusin eteläisellä reitillä ei ilmeisesti juurikaan ole railoja, kiipeilyohjeissa kehotetaan toistuvasti pysymään tarkasti reitillä ja köysistöissä. Nimittäin suuri osa Elbrusin kiipeilyonnettomuuksista tapahtuu siten, että korkeuden vaikutuksesta sekavaksi ja/tai tarkkaamattomaksi mennyt kiipeilijä harhailee reitiltä syrjään, liukastuu ja putoaa.

Olen ehtinyt lukea vuoresta vasta hiukan ja kerron lisää, kunhan ehdin tutustua siihen tarkemmin. Mutta muutama alueen ominaispiirre nousee esiin kaikissa kuvauksissa:

Sääolosuhteet ovat suurin haaste Elbrusilla. Nopeat säävaihtelut, rajut myrskyt sekä hyytävä kylmyys ovat tavallisia. Vuorella ollessaan kiipeilijät majoittuvat tynnyrimajoissa Barrel Huts -perusleirissä (3800 m). Monessa lähteessä majoja kuvataan alkeellisiksi, ja majoituksen alhaisesta lämpötilasta löytyy useita varoituksia. Useassa matkakertomuksessa mainitaan myös, että leirissä ei välttämättä ole sähköä saatavilla kuin tiettyinä kellonaikoina. Varusteiden ja vaatteiden kanssa siis taitaa edessä olla hiukan optimointihommia.

Alkeelliset olot tarkoittavat tietenkin myös sitä, että tällä kertaa tietokone jää kotiin, ja reissutarinaa kerrotaan sitten jälkikäteen. Oikeastaan se tuntuu aika vapauttavalta ajatukselta. Niin paljon kuin nautinkin kirjoittamisesta, nyt ehdin nauttia vuoristoilmasta sitäkin enemmän.  Ja saanpahan taas käyttöä pienelle mustalle muistikirjalleni.

Flunssa on estänyt treenaamisen jo muutaman päivän ajan. Olen vähän huono sairastelemaan, koska “ei voi sattua, kun ei tule verta” -jääräilyn mukaisesti annan periksi vasta, kun en kertakaikkiaan enää pysty toimimaan. Nyt työkaverit onnistuivat kuitenkin sen verran pelottelemaan sydänlihaksen tulehduksella, että yritän malttaa mieleni. Parantumisen nopeuttamiseksi olen kokeillut kaikenlaisia poppaskonsteja villasukkiin tungetuista valkosipulinkynsistä sinkkisuihkeisiin. Mutta kyllä ärsyttää, kun nenä pysyy tukkoisena, pää särkyisenä ja kurkku karheana.

Jäykkäkouristusrokotus – check

Päätin käyttää urheilutauon hyödykseni ja hoitaa rokotusasiat kuntoon. Rokotuskorttini on taiteltu herttainen pahvilappunen, jonka viimeisin päivitys on vanhempi kuin tyttäreni. Jotain rokotuksia on toki matkan varrella otettu, mutta tietenkään en ole niitä ylös kirjannut.

Verkkopalvelusta löytyi listat rokotteista, joiden tulisi olla voimassa matkoillani Singaporeen (joulukuussa) ja Kaukasuksen vuoristoon sitten ensi kesänä: jäykkäkouristus, kurkkumätä, tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti, hepatiitit A ja B, keltakuume, Japanin aivotulehdus, influenssa ja puutiaisaivokuume.

Soitin lääkäriaseman terveydenhoitajalle, joka asiantuntevasti saatteli minut läpi rokotelistan. Osa rokotteista annettaisiin yhdistelminä, mutta osa vaatisi vahvistusrokotteita. Aika monta piikkiä olisi luvassa. Kaikki ei onnistuisi yhtä aikaa yhdessä paikassa, joten päädyimme hoitajan kanssa juttelemaan aika pitkän tovin.
Hän oli erittäin miellyttävä ja asiantunteva, mutta yksi asia minua hiukan häiritsi: keskustellessamme  olin aina välillä kuulevinani hänen äänessään naurua. Lopulta varmistaessani vielä viimeiset asiat hoitaja nauraa pyrskähti aivan selvästi. Toivuttuaan hän sanoi anteeksipyytävällä äänellä:

– Kuule, anteeksi, en minä sinulle naura. Tai siis vähän, mutta en pahalla. Katsos kun puutiaisaivokuumerokotus on punkkeja vastaan, niinkuin varmaan tiedätkin. Sinä olet kuitenkin toistuvasti kertonut tarvitsevasi talitinttirokotuksen.

Onneksi hän hyväksyi selitykseni flunssan heikentämästä aivotoiminnasta.

Previous

Mountain is calling and I must go.

Next

Kuinka vuorelle kiivetään?

9 Comments

  1. Talitinttirokotuksen 😀 Onneksi luin tämän nyt enkä esimerkiksi kahvia juodessani. Olisi mennyt juomat pitkin pöytiä siinä tapauksessa.

    Tänä syksynä tuntuu olevan vielä tavallistakin keljumpaa flunssaa liikkeellä. Likimain jokainen sen näyttää saavan jossain vaiheessa ja kaikilla, joiden kanssa olen asiasta puhunut, se kestää pitkään, mutta sen verran lievänä, ettei itseään tunne kunnolla sairaaksi. Onpahan vain sellainen puolikuntoinen olo päivästä toiseen. Itselläni tuli juuri viikko täyteen sitä. Varmaan toinen vielä edessä.

    Pikaista paranemista!

  2. Anonyymi

    Hahaa, onneksi en aiheuttanut kahvionnettomuutta!
    Olen huomannut saman, että tänä syksynä tuttavapiirissä lähes kaikki ovat sairaina tai sairastaneet tämän jossain muodossa. Itse en kovin helposti tule kipeäksi, mutta nyt on kyllä melkoinen pöpö.
    Koetetaan molemmat malttaa lepäillä. Kiitos paljon ja pikaista paranemista sinne myös!

  3. Kiitos 🙂 Tämä tuntuu menevän siinä määrin käsikirjoituksen mukaan (kurkkukipu -> kuume -> nuha -> yskä) että varmaan vanha viisaus flunssan kestosta toteutuu myös: hyvin hoidettuna kaksi viikkoa, hoitamatta neljätoista päivää. Voiton puolella siis jo 🙂

  4. Anonyymi

    Mitähän sun mieles on pyöriny, ku talitinttirokotuksest oot puhunu, voi kiesus! Mut me tääl ymmärretää, siä oot taas niin täpinöissäs uudest kohteest. Kohde todella tuntuu maagiselt, mut johan on olosuhteet tulos, ehkä, hui! Hyvä tietää faktat, ni osaat varautuu ja onneks siä oot jo alkanu selvitellä asioita. Nyt vaa paranemisii jaa lepoa ja mietiskelyä, ei rasitusta siis!! T. Leena

  5. Anonyymi

    Täsmälleen noin Leena! Tämän viikon vielä poden, mutta ensi viikolla on kaksi viikkoa täynnä. Aion nyt uskoa tuohon Tapanin viisauteen ja luottaa, että se riittää.
    Ihania syyspäiviä! 🙂

  6. Anonyymi

    Kerrassaan kutkuttava kiipeilykohde jälleen! Seuraamme mielenkiinnolla projektin edistymistä. Artikkelin parivaljakko joutui luopumaan huiputuksesta myrskyn takia, mutta korkeuden kanssa ongelmia ei ilmennyt 🙂

    http://www.dailymail.co.uk/news/article-3825403/Man-attempts-climb-Europe-s-highest-mountain-pet-CAT-storm-stops-mission-short-just-whisker-away-summit

    Tsemppiä!

    T. Yksityinen kiipeilijä

  7. Anonyymi

    Kiitos!

  8. Hei. Mukava seurata edistystäsi Elbrusilla. Kävin siellä itse 2002 elokuussa. Myrskyinen huiputuspäivä, mutta käytiin kuitenkin. Jäätikköjä on koko vuori täynnä ja samoin pahoja railoalueita. Mutta reitti nousee railottomasta kannaksesta pastukhoville jne. Jos eksyy reitiltä, päätyy railoille. Lisäsin blogiini jutun Haltista ja siihen linkin sun Haltin juttuun. Toivottavasti ihan ok. Vielä kun saisin Elbrus juttuni kirjoitettua loppuun… vilzu.blogspot.fi

  9. Anonyymi

    Mahtavaa, kiitos! Toivottavasti saat pian Elbrus-juttusi valmiiksi. Lukisin sen oikein mielelläni.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén

Discover more from Vuorenvalloitus

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading