Vuorenvalloitus 2015 on ohi – seikkailu jatkukoon!

Lentokoneessa en olisi malttanut istua aloillani.
Kotiin päästyäni minulle tarjoiltiin lasillinen kuohuvaa, ja heti aamulla ystävä toi ensimmäisten päivien selviytymispakkauksen, jossa oli muun muassa kahvia, suklaata ja juustoa. Sain monta “Tervetuloa!” -viestiä, ja tytär viestitteli toistuvasti: “Ootko jo kotona?” Kuinka onnekas ihminen olenkaan; minulla on niin paljon, minkä vuoksi kiiruhtaa kotiin.

Vuorelle kiipeäminen oli vain osa Vuorenvalloitusta. Vuoreni valloitus oli unelman toteuttaminen: koko matka idean syntymisestä hetkeen, jolloin Monte Rosan huipulla nostin kädet kohti taivasta riemukkaaseen tuuletukseen ja kiipeilyparini Laku pukkasi minua hartiaan: “Me tehtiin se!”

Matkan varrella olen kiittänyt useampaankin otteeseen. Mutta silti tuntuu, etten ollenkaan tarpeeksi.
Minulla on ollut ympärillä huikea jengi: Tapion johdonmukainen työ ja väsymätön kannustus auttoivat minut kuntoon, jolla valloitetaan vuoria. Katja on ollut korvaamaton apu lihashuollon saralla. Yhteistyökumppanit ovat tsempanneet koko matkan. Rakkaat ovat monin eri tavoin olleet tukena ja apuna, ja blogin lukijoiden kannustus on ollut kuin polttoainetta. Olen saanut paljon enemmän kuin uskalsin toivoa: uusia näkökulmia, kokemuksia ja ystäviä! On aika nöyrä olo.

Janiina Ojanen Vuorenvalloitus Monte Rosalla /Dufourspitzella

Vuorenvalloitus 2015 on päättynyt. Matka jatkuu, ja tuskin maltan odottaa seuraavia seikkailuja.
Kiitos, että olet ollut mukana ja onnea omien vuoriesi kanssa, mitä ne sitten ovatkin!

Janiina

“Elämän tarkoitus ei ole saapua hautaan turvallisesti, hyvin säilyneessä kehossa, vaan liukua sinne sivuttain, täysin loppuun kuluneena, huutaen: ‘ Hitto, mikä matka!’ – Mavis Leyrer 83 v.”
                                                                                                        (Carina Räihä: Huipulta huipulle)

p.s. Lupasin julkaista lisää kuvia, mutta blogialusta ei mielestäni ole paras mahdollinen monien kuvien julkaisuun ja selailuun. Niinpä latasin kuvat Facebookiini, julkiseen kansioon, jossa voit käydä niitä katsomassa ja kommentoimassa.

Previous

Vuorenvalloitus 2015: Monte Rosan huiputus

Next

REVANSSI: a woman’s gotta do what a woman’s gotta do!

13 Comments

  1. Anonyymi

    Moi! Täällä alusta alkaen lukija mukana tunnelmassa! Hienon matkan olet kulkenut ! Jäin kuitenkin miettimään, että mitä blogillesi tapahtuu, alatko suunnittelemaan uutta valloitusta vai jatkatko arjen kirjoittelua? 🙂 toivottavasti et lopeta blogia ainakaan 🙂

  2. Upeeta. Seurasin blogiasi henkeä pidätellen. Nostan sulle pipoo. Ei Tappara mut Ässät pipoo. Huippuu t: Judith.

  3. Anonyymi

    Moi,
    vielä sen verran olen tästä seikkailusta hengästynyt, että täysin ei jatko ole selvillä. Ideoita uusista valloituksista on, muutamiakin erilaisia. Ja kyllä niissä valkoisia huippujakin vilkkuu. Monte Rosa -kiipeilyporukkamme Mikko nauroi monta kertaa katsoessaan ilmettäni rinteellä: "Nyt taitaa Ojaselle maistua!" Eli lisää seikkailuja on tulossa ja kyllä minua taisi vuorikärpänen puraista. Mutta ennen kuin päätän seuraavia askelia, hengähdän hiukan.

    Blogin suhteenkin olen hiukan epävarma. Alunperin aloitin sen dokumentoimaan nimenomaan tämän matkan. Siksi rehellisesti sanottuna tulevaisuus on tässä kohtaa hiukan kysymysmerkki. Olen nauttinut kirjoittamisesta valtavasti, joten eihän sitä koskaan tiedä. 🙂

    Kiitos, kun olet ollut mukana!

  4. Anonyymi

    Kiitos Judith ja aurinkoisia loppukesän päiviä!

  5. Anonyymi

    Tulin mökilt äsken kotii ja heti luin sun viimisen jutun, tuli tosi tyhjä olo, oikeesti. Uskon, et oot ollu täpinöissäs konees ja oottanu kotioven aukasuu, ja miettiny, mitäs nyt? Ajatukset palaa viimeviikkoon ja mietit päiviä, mitä teitte viime sunnuntaina ja niin edellee. Haikeus, uurastus, saavutus, aattele ihanii tunteit meil ihmisil, niin sulla ku meil kaikil lukijoillakii. Meil on ikävä tätä blogii, mut annetaa sun nyt rauhottuu ja vinkkaahan jotenkii, ku uuvet suunnitelmat alkaa näkyy kehis. Aattelin tänää, sul on ohi nyt tuo uurastus, mulla vielä eessä ja kuukauden päästä jo aika lähellä, lähtö 24.9. No mulla harkat jatkuu ja loppurutistus kohta eessä, kivaa aikaa, kivat ilmat, ku pysyis nyt vaa terveenä. Aatteles mun poika muutti Tampereelle perjantaina, joten käyntii tulee sinnekkii päin, muuttokuorma lähtee kuun lopussa, ja miähän oon takuuvarmasti kyydis, ikinä en oo Tampereellakaa käyny, ku Särkänniemes. Nyt koiran kaa lenkille ja pidähän meidät ajantasalla, kiitos vielä kerran, oot auttanu monesta pahasta paikasta jatkamaan, teen vain "Janinat"!! T. Leena

  6. Anonyymi

    Joo,mietin vähän sama kun Leena et tässäkö tää nyt oli.Tuli vähän haikeaa fiilis, ei ole ainakaan vähän aikaa mitä oottaa. Ei ois uskonnu alussa et blogistasi ja valloituksestasi ois tullut mulle "tavallaan" osaa tätä arkea. Kiitos Janiina sulle tästä seikkailusta ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa. T..

  7. Olipas mukavaa löytää taas uusi postaus blogistasi näin omalta viikonloppuretkeltä palattua.

    Melkoisen matkan olet kulkenut. Olet oikeastaan valloittanut jo monta vuorta: koko pitkä valmistautuminen varsinaiseen kiipeämiseen, harjoituskiipeäminen, iso pettymys ja siitä toipuminen sekä varsinainen vuorenvalloitus. Ja nyt olet taas uuden rinteen juurella, kun aloitat vuorenvalloituksen jälkeistä elämääsi. Sanon näin, koska uskon, että viimeinen vuosi on tuottanut sellaisen kantoaallon, että surffaat sen harjalla vielä pitkään. Mihin se sinut vie, jää nähtäväksi – ja jos hyvin käy, ehkä kirjoitat siitä blogiin tai johonkin muualle, ja jos oikein hyvin käy, pääsemme sitä vielä lukemaankin! Kaikkea hyvää Sinulle elämäsi uudella aallonharjalla!

    Niin ja kiva kun olet laittanut kuvia Facebookiin – kuvakansioosi täytyy perehtyä vielä oikein ajan kanssa 🙂

  8. Anonyymi

    Voi Leena, kiitos! Muutamista lukijoista on tullut niin tuttuja, että olen alkanut odotella viestejä tekstieni julkaisun jälkeen. Ja siihen porukkaan sinä kuulut ehdottomasti. 🙂 On ollut mahtavaa saada oman tekemisen ohella pieni kurkistus myös sinun harjoitteluusi ja elämääsi! Kyllä minulla on tosiaan jotain ideoita liittyen siihen, miten blogi jatkaisi elämäänsä. Hiukan nyt hengähdän ja sitten uusin ideoin kohti uusia haasteita. 🙂

    Laitahan viestiä sitten h-hetken jälkeen, tänne tai Facebookiin, että kuinka meni.
    Tsemppiä harjoitteluun ja itse koitokseen!

  9. Anonyymi

    Kiitos ..! 😀
    On ollut mahtavaa, kun olet ollut koko matkan mukana! Kyllä haikea olo on itsellänikin, vaikka tiedän, etteivät seikkailut tähän lopu. Aurinkoisia loppukesän päiviä sinulle!

  10. Anonyymi

    Kiitos Tapani! Olet varmasti oikeassa ja jokaisesta vuorestani olen kiitollinen.
    Lupaan kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu, kunhan se selviää minulle. Tuskin maltan odottaa! 🙂
    Antoisaa loppukesää ja tsemppiä omaan projektiisi!

  11. Kiitos Janiina! Sinun kokemuksesi rohkaisevat meitä muita myös etsimään omia vuoria kiivettäväksi – niin konkreettisesti tai kuvaannollisestikin ajatellen.

  12. Onnex olkoon sulle ja koko porukalle,täytyypä ettii Laku käsiin,josko näyttäis kuvia sieltä reissulta ja kertoilis vähän tarinoita… 🙂

  13. Anonyymi

    Kiitos koko tiimin puolesta! Ehdottomasti kannattaa istahtaa alas Lakun kanssa. Hänellä on melkoinen määrä kuvia ja ehkäpä pari hyvää tarinaakin. 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén

%d bloggers like this: